Enpä tiennyt kun viimeksi edellistä tekstiä naputtelin,että tulen kohtaamaan parin kuukauden päästä sydäntä raastavaa surua, pohjatonta ikävää ja hirvittävää tuskaa. On minun elämääni nämä tunteet ennenkin kuuluneet ja niiden kanssa on oppinut elämään. Niin tämänkin vaikka välillä tekee vaikeaa.
Tänään on ollut vaikeaa. Eilen oli hetkisen joka tänään vyöryi ison aallon lailla kun uni ei tule. Päivällä yksi laulu sai kyyneleet silmiin.
Hautajaiset on menneet jo aikaa sitten. Elämä jatkuu. Mutta isäni on poissa.
Tähän ikään mennessä tämä suru, ikävä ovat tuskallisimmat mitäq olen kokenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!