Vihreää, keltaista, ehkäpä punaista?

Näin kun joutuu kotona aikaansa viettämään niin tuleehan sitä nälkä, mutta en viitsi tehdä yhdelle ruokaa. Huomion on nyt saanut paljonkin ruokavaliossa salaatit, jopa ne kaupan valmissalaatti laatikot.

Alkuun heti voin todeta, että kyllähän ne hintansa väärtejä on, mutta samalla hinnalla saisi kyllä ihan kotitekoisena paljon enemmän ja salaatissa olisi siis sitä mitä itse haluaa. Mutta...

Meidän kaupungin citymarketissa on salaattitiski, josta saa kota itse oman salaatin huikeaan 14,90 kilohintaan. Kippo on iso! Minä tässä pari kuukautta sitten kokosinkin ison salaatin, johon laitoin lopuksi salaattien ja muitten tilpehöörien lisäksi savukalaa ja katkarapuja. Savukalaa en kyllä enää laita, maistui vanhalle. Fetajuusto vai pitääkö sanoa salaattijuusto? Niin, se maistui hieman saippualle. Hintaa laatikolle tuli päälle 9 euroa, mutta lähtihän se nälkä... hetkeksi...

Pirkan valmissalaatteja on tullut myös pisteltyä ääntä kohden ja suosikki on kana-taco. Koko saisi kyllä olla isompi, kun hintakin on aika iso. Uudestaan en enää tule ostamaan kyseisen firman cheddar-taco salaattia. Liikaa juustoa minun makuuni.

Pirkka salaatin kuva lainattu netistä.

Lounashetki salaatteja on tullut eniten maistettua ja todettua niiden olevan todella hyvälaatuisia, jopa punalappuisina. Monesti olen syönyt juurikin kreikkalaisen salaatin mutta tuttuja on myös cesar-katkarapu ja kana-taco. Viimeisinpänä tuttavuutena sain tähän salaattiryhmään maistaa tonnikalasalaattia. Näitä salaatteja voin suositella. Ja jos jotain negatiivista pitäisi hakea niin katkarapuja että tonnikalaa saisi olla enemmän.

Lounashetki kuvat lainattu netistä.

Tonnikalaa lisää kiitos!

Tänään taas kaupassa mietin, mitä sitä söisi näin päiväruuaksi ja kummallisesti se vihreä kutsui. Tänään teen kuitenkin itse salaattini. Laitan siihen katkarapujen lisäksi salaattia, siemeniä, persikkaa, ananasta, maissia, maissilastuja ja ehkäpä kurkkua ja tomaattia, mitä mielen tekevi kun salaattia tekevi. =) 

Hörppy hörppy hörppy

Voin kyllä sanoa, että minua ainakin nämä purkit vetivät luokseen kaupassa heti kun ne vain huomasin. Ja aikaa on mennyt jokunen viikko.

Valio on tuonut mehumarkkinoille viisi uutta mehujuomaa.

Sloukani purkin kyljessä kuuluu: "Elämä kuivaa, mehu märkää. Ota hörppy."

Hörppy on matalasti hiilihapotettu mehujuoma. Parasta se on kylmänä, mutta maistuu myös huoneenlämpöisenä. Näin lupaa siis purkin kyljen teksti.

Ja kyllä, hienoinen hiilihappoisuus tuo hauskaa erikoisuutta mehuun. I like it! Ja kyllä, maistuu kylmänä että huoneenlämpöisenä.

Mutta....

...siihen se sitten jääkin. =( 

Kaikki viisi makua on minun makuuni liian esanssin makuisia. Missä on luonnollinen maku? 

Musta omena maistuu eniten esanssille, johtuu varmaankin väriaineista, jotka sitten peittävät omenan maun. Sitruunast odotin, että olisi edes hiukan hapan niin ei, liian makeaa kuin myös mansikka ei maistu. Päärynä ja vadelma ovat sokeroimattomia, mutta ne onkin sitten makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla. Järkyttävän makean makuisia.

Valitettavasti minun puolestani nämä mehut jää kaupan hyllylle odottelemaan muita ostajia. Ennemmin ostan sen Juissin päärynämehupurkin, joka maksaa saman verran kuin nämä, mutta maistuu ainakin päärynälle. 

Kuinkas sitten kävikään?

Kyllä sitä onkin odotettu! Lämmin! Aurinko! 

Nyt sitä pääsee oikein kunnolla menemään ja ah, mikä vapauden tunne, kun ei tarvitsekaan enää miettiä, miten ehtii minnekin. Ai miten niin? Ennen sitä käveli, jos halusi vaikka kirjastoon. Täytyi miettiä, koska sitä lähti, että ehtii kävellen myös takaisin.

Ei tartte siis enää kun on pyörä, millä mennä. Kävellessä ei tullut minkäänmoista vapauden tunnetta, mutta pyörän kanssa tulee.

Sain myytyä vanhan, jo ainakin viisi vuotta varastossa seisseen maastopyörän myytyä hyvään hintaan ilman tinkimisiä. Tästä olen todellakin tyytyväinen. Tästä nykyisestä menopelistä en maksanut euroakaan enkä kylläkään lastenistuimestakaan. Joskus käy vaan hyvä tsäkä. 

Meille oli ilmestynyt paketteja parvekkeelle. Ihan kuin olisi ollut joulu, mutta ei nämä olleetkaan minulle. Huoh, mikä pettymys! Toinen pettymys on ollut tuo kylmä ilma. Ei pääse siivoamaan parveketta talven jäljiltä. Mutta ehkäpä nyt, kun alkaa aurinkokin paistamaan ja lämmittämään...

Kakkupohjakin tuli vatkattua. Aivan herkullista vai sanoisinko taivaallista kakkua tuli tehtyä vaikka itse tein. Joskus sitä onnistuu yli odotusten.

Kesääkin on tullut mietittyä. Missä sitä viettäisi aikaansa. On tullut mietittyä myös sitä, onko tämä kesä ehkäpä jossakin määrin viimeinen kesä niin ettei tarvitse huolehtia kalenterin kanssa. Vai jatkuuko tämä olotila? Toivoisin kyllä ettei jatkuisi. Jos tätä jatkuu voin olettaa löytäväni itseni jostakin hämärästä paikasta.

Eilen kaikkien herkkujen ahtaamisen jälkeen keitin "sammakonkutua". Herkkua ainoastaan minulle. 

Kuinka ollakaan, siinä keitellessä tuli mieleen, että pitäisi kaivaa haudutuskattila yläkaapista ja alkaa sillä tekemään tämä puuro, kun taas kerran pohjaan paloi vaikka kattila teflon olikin. Ei vaan onnistu niin ei onnistu. Onneksi ei palanut maistunut. Ehkäpä ensi kerralla muistan kaivaa sen haudutuskattilan vaikka siinä menee pitkään tehdä mitään.

Niin kuinkas sitten kävikään?

Pentik-pupu kesti pesukoneessa pesun. Ainu-pupu on yhtä pörheä kuin ennen pesua.

Lapsimessut 2015

Onneksi ovat takanapäin! HUH!

Lapsimessuille tänä vuonna valmistautuminen alkoi jos jonkinmoisiin arvontoihin osallistumalla, mutta yhdessäkään ei onni potkaissut, edes sen yhden lipun verran.

Loppumetreillä vai sanotaanko edellisenä päivänä kun messuille piti mennä sain hankittua lippuja kuitenkin 3kpl. 

Meidän matka alkoi junalle menolla ja hyvin ehdittiin vaikka hermoilinkin, että ehditäänkö sittenkään juuri siihen junaan mihin tähtäsin. 

Sitten messuille. Suunnitelmissa oli kuitenkin käydä lapsimessut, model expo, petexpo ja kädentaito. 

Aloitimme lapsimessujen puolelta ja Chiquita-banaanikojulta saatiin banaani. Hyvin maistui!

Heti aluksi tuntui,että messuilla on kauhean väljää itse näytteilleasettajien osalta. Lääkärikeskus Pikkujätin kohdalla myös pysähdyttiin ja vastattiin kysymyksiin vain sen takia, että sai hienon uuden kestokassin.  Pitkän aikaa oltiin Muumien talon lumoissa.

Samaisesta paikasta sai myös sitten Muumi "tatuoinnin" joko käteen tai poskeen.

Muumijuliste ja alennuskoodi Muumimaailmaan tuli tarpeeseen. Sinne suuntaamme näillä näkymin kesäkuussa! Siitä sitten enemmän kun retki on toteutunut. Se on jopa minulle eka kerta Naantaliin,

Muumimaailman alueelta kun päästiin löydettiin Linnanmäen esittelyalue, jossa sai mennä pienen pienen karusellin kyytiin ja ottaa kolme hassun hauskaa kuvaa muistoksi. 

Eteenpäin ja voih! Juniorin Mimmien paikka löytyi. Kyllä voi sanoa, että jollain silmat kirkastui kun tunnisti. Ja miten alettiin ujostella, kun huomattiin kuka tuolla oli levyjä, paitoja ja kirjoja myymässä. Muistoksi tyttö sai nimmarikortin. 

Muumivaipat olivat myös messuilla (taisi olla Liberokin mutta en kulkenut ohi). Viime vuonna oli jo meillä tilanne, että päivävaippa poistumassa ja univaipat jää. Nyt on päiväunivaippa jäämässä pois, joten vaippojen kohdalla täytyi kohauttaa olkiaan ja olla menemättä. Olisi kyllä ollut ihana saada se ihana pieni, vihreä Muumikassi itselle, mutta jos jo viime vuonna he sitä aika kitsaasti jakoi niin miten olisi ollut nyt?

Yksi suosikeistani on tämä:

Meillä näitä Mehujehun mehupidikkeita on muistaakseni kolme. Meillä osataan kyllä puristamatta juoda mehutetra, mutta nämä ovat kuitenkin käytössä. Nyt taisi olla tullut kaksi uutta hahmoa purkkien kylkeen; sininen ja keltamusta. 

Voin suositella lämpimästi tätä telinettä! Tämän telineen kanssa ei pysty puristamaan juotavaa syliin. 

Olin jo melkein kotiuttamassa näitä kahta uutta ötökkää meille, mutta sitten vain aloin empimään asiaa. Mutta jos ette olleet messuilla tai vaikka olisitte olleet, ettekä ostaneet niin käykääpä osoitteessa www.mehujehu.fi .

Löytyi messuilta myös työliittoja. Minulle tämä tutuin siis Super. 

Opiskelijajäsen kun ilmiantoi itsensä, hän sai turvahälyttimen lahjaksi. Minä varsinaisena jäsenenä sain hauskan juomapullon.

Tämän jälkeen pyrähdys Modelexpon puolelle. Minua nyt ei niin kiinnostanut nämä pienoismallit. Tai noh, olisihan sitä voinut junien menoa katsella, mutta siinä ainoassa hienossa pienoismallissa junat olivat teillä tietämättömillä.

Mutta sitten ne löytyi: Star Wars-hahmot. Harmi ettei itse "musta kuningas" Dart Vader (mitenhän tuokin kirjoitetaan?) ollut tavattavissa. Tyttö kyllä tykkäsi hahmoista ja katselikin yhden jos toisenkin tovin heitä ja kävi kättelemässä heitä. Parissa kuvassakin pääsi olemaan.

Ihana Yoda <3

Modelexpon puolelta takaisin Lapsimessujen puolelle ja mikä silmien kirkastuminen tulikaan tytöllä kun kuuli, että Mimmien muskarikonsertti alkoi. Sitä siis hetkeksi katsomaan.

Samalla konsertin myötä otin vähän lapsimessutohinasta kuvaa.

Jotenkin nämä lapsimessut olivat viime vuodesta huonontuneet. Olihan niitä maistiaisia, mutta viime vuonna oli kassia ja pussia täynnä esitteitä ja kaikenmoista pientä; rintanappia, kynää, heijastinta jne. Nyt ei...

Seuraavaksi  käveltiin Outletexpon läpi kädentaito puolelle. Tämä puoli oli minulle suuri pettymys. Olin varautunut kerrankin ostamaan niin sitä mitä hain ei ollut. Sinellillä todella huono alue, myynnissä pari hassua asiaa, ennen ollut paljon vaihtoehtoja. Oliko muita askarteluun liittyviä alueita?? En ainakaan löytänyt tai huomannut.

Huomasin, että Elvarin korut on saanut kilpailijan, Porvoosta kotoisin olevan Hassunhauska korut. Hassunhauskalla oli yksi todella hauska koru: macaron-leivos. 

Kädentaito puolen huonon tarjonnan jälkeen mentiin Petexpon puolelle ja ensimmäisenä ihmetys, että missäs ne kissat, koirat ja matelijat on? Silmänkantamattomiin kaneja, kaneja ja kaneja. Ai niin, olihan siellä sitten rottia, rottia, rottia. Katsottiin kun kanit kisasivat esteissä.

Rottien jälkeen löytyi suloiset ja ihanat marsut. Marsujen jälkeen hamsterit ja taas oltiin kierroksen alussa, jossa siis kaneja että lintuja.

Tytön mielestä mielenkiintoisin lintu oli tämä hyvin hiljainen ja liikkumaton yksilö:

Löydettiin lopuksi ne kissat, koirat, matelijat, ötökät ja fretit. Kissoja ei oikein nähnyt kun kopeissaan olivat, joitain löytyi silitettäväksi asti pöydiltä. Koiria sitten olikin helpompi nähdä. Tyttö lähestyi isompiakin koiria kuin tuttuja, on tottunut isoihin koiriin. Kilpikonnia täytyi nähdä. Ne nähtyään mentiin hetkeksi katselemaan koiranäyttelyn alkua. 

Jalat tiesivät illalla kyllä kävelleensä tuon 6 tuntia.

Tytön mielestä messuilla oli kivaa.

Se on hyvä!

Ensi vuotta odotellen jo.

Kuinka monta Muumilaivaa lapsella voikaan olla?

Toden totta. Tätä kysymystä pohdin eilen kirpparilla siivoskellessani pöytääni. Naapuripöydän kätköissä minulle kuiskutteli ruskean värinen muumilaiva. Kertoi haluavansa meille. Totesin hinnan olevan kyllä kipukynnykseni yli menevä.

"Täytyy miettiä".

Lähdin muuten sitten kiertämään kirpparin läpi siinä toivossa, että löytäisin kadonneet lampaat takaisin minun pöytääni. Ajattelin, että jos sillä välin joku ottaa laivan niin en osta, mutta jos se vielä siellä kuiskailee haluavansa meille, niin muuttakoot meille.

Muuttihan se meille. Toisen laivan kylkeen asumaan. Teatteri Emma siinä joukon jatkeena.

Haaveena olisi saada leikkeihin vielä talo, uimahuone talvi- että kesäversiona ja jos vaikkapa löytyisi vielä se hattivattien saari. Mutta kyllähän näillä leikitään, varsinkin teatterilla.

Teatterissa on nykyisin muutakin väkeä kuin itse muumeja. Tiensä sinne on löytänyt jonkin sortin eläimet ja yleinen kaaos on aina taattua teatterissa. Itse Emma ei ehdi hallita teatterin kaaosta ja jos ehtiikin niin jo uusi kaaos tulee leikin myötä.

Kaupunkilainen kaupungissa

Ei kyllä yhtään tuntunut siltä, että olisin kaupunkilainen kaupungissa vaikka asunkin kaupungissa. Mutta kuinka ollakaan tuo tämän maan pääkaupunki oli se minun eilinen kohde.
Junaan hyppäsi ja jo parin minuutin kuluttua huomasin kuinka maisemat vilisee ohi. Tuntui hassulta istua näinkin nopeassa junassa kun olen tottunut istumaan sellaisessa junassa, joka koluaa ne joka ikisen aseman, joita vain matkalla löytyy. Se vasta on oikeasti tylsää; juna ehtii juuri kiihdyttää ja samantein iskee sitten jarrut jo. Huoh!
Perillä tuli tunne, että minut on jätetty yksin. Treffikaveria ei näkynyt, ei kuulunut. Soitto ja saan tietää, että hän jo ravintolassa. Juu hyvä että oot siellä, mut mä en osaa sinne. Ja päälle nauroin, että koita kestää mä oon maalainen kaupungissa ja kyllä, olen tässäkin kaupungissa asunut jonkin aikaa. Opastus puhelimessa ja löysin paikan päälle
Ruoka oli hyvää, mutta ranskalaiset aika nopeaan ehti jäähtyä. En olisi jättänyt edes viittä senttiä tippiä, jos semmoinen olisi tapana. Kuviakaan en tajunnut ottaa. Tai ruoka-annos kuva olisi ollut aika aneeminen. Olisin kyllä tykännyt syödä rauhassa ja kerrankin nauttien niin mitä tekee muut, syövät kuin viimistä päivää. Minä olin viimeinen, joka lopetti syömisen. Nykyisin osaan arvostaa todella paljon lämmintä ruokaa että rauhassa syömistä. Ennen se ei tullut mieleen.
Jälkiruoka oli taivaallista mansikkajuustokakkua ja älyttömän makeaa vaniljajäätelöä. Eipä siitäkään tullut kuvia otettua.
Ensi kerralla toivoisin hiukan toisenlaista ruokailupaikkaa näille tapaamisille kun ei oikein juurikaan pystynyt juttelemaan kun muiden asiakkaiden puhe ja itse taustamusiikki oli kovalla. Pienenä paikkana ihana mutta liian pieni. Tuntui että jouduin koko ajan miettimään, missä kyynärpääni seikkailee ettei se ole vierustoverin silmässä.
Tuolta mentiin sitten mirriä katsomaan ja hyvä paikka. Sai juteltua hyvin, ei taustamusiikki niin lujalla. Minulle tämä paikka oli ehkäpä noin 10-15 minuutin visiitin paikka kun jo ryntäsin junalle. Ja taas sain kuulla, että maalainen kaupungissa kun kysyin, mihispäin pitää mennä, että pääsee junille.
Ensi viikolla onkin sitten seuraava kaupunkireissu tiedossa, kun on nuo lapsimessut. Ehkäpä minä odotan enemmän nyt sitten kuitenkin sitä kädentaito messujen puolta. Olisi myös kiva päästä petexpoakin katsomaan mutta voi olla, että taas jää. Liian paljon, liian paljon ihania kissoja...

Kuravettä

Tämän blogin alku on ollut aika vaikeaa. Luomisen tuskaa ainakin jos nettiselaimilta kysytään. Aloitin luomisen internet explorerilla; ilmoittaa virheestä, koodi se siellä vilahteli ja se siitä. Seuraavaksi mozilla ja sama juttu. Heitin jo ajatuksen blogista sinne, mihin päivä tai oikeastaan tuo aurinko ei paista. Ole sitten!
Mutta kun se ajatus ei poistunut. Se kasvoi, samalla tavalla kuin turhautuminen kasvaa joutuessaan odottamaan. Lopulta viimeinen mahdollisuus: google crome. Ja tadaa, täällä minä nyt sitten naputtelen.

Kasvakoon tämä blogi samalla tavalla kuin kevään ensi kukkaset, niin sitten kun ne lumet eivät tule enää pilaamaan kevään tuloa niin kuin nyt!

Masentavaa liikkua loskan keskellä. Täysin masentavaa. Iloitsin jo montakin viikkoa tulevasta keväästä, siitä kuinka on paljon helpompi kulkea kun ei tarvitse jalkoihin laittaa painavia talvikenkiä. No minähän menen lenkkareilla. Uhoan tuolle rännälle ettei se kauan täällä pysty olemaan. Kohta aurinko taas paistaa lämpimästi ja voi kuulla mustarastaan ihastuttavan laulun, joka nyt valitettavasti on hetkeksi loppunut. Vielä toissa iltana kuului laulu vaikka lunta tuprusikin isoina nenäliinoina taivaalta alas.