Ollaan mökillä.
Maisemista ei saa koskaan tarpeeksi, niitä kuvaan joka vuosi yhä uudelleen ja uudelleen muistamatta, että näitähän on tullut jo kuvattua viime vuonna, mutta kun...
Yksi aamu sain aika hienoja sumukuvia. Jos ne onnistui, niistä teetän kyllä seinälle taulun. Sitten voin katsoa talvellakin tuota maisemaan ilman, että tarvitsee aukaista konetta tai alkaa selaamaan puhelimen kuvia tai jopa selaamaan albumista kuvia.
Eilen oli aivan ihanan helteinen päivä, joka kyllä sitten kostautui yöllä hikoiluun mutta sekin helpottui sillä, että ikkuna ja ovi auki. Meillähän on katettu ja ikkunallinen & ovellinen kuisti, joten kun kuistin ovet on lukossa voi huoletta pidellä ulko-ovea auki jopa yöllä.
Ahdistusta koin pari päivää sitten. En pääse toteuttamaan luonteeni yhtä kovaakin "viettiä" eli vapauden kaipuutani. Täällä mökillä soutelu on suonut sen ilon ja metsässä yksin meneminen sienien perässä. Sienien perässä olen päässyt menemään tuohon takametsään, mutta pidemmälle en viitsi mennä kun lapsi jäisi yksin. Tai minähän se täällä jään yksin kun lapsi porhaltaa aamusta alkaen naapuriin, jossa ei ole kuin yli 60-vuotias pariskunta ja koira, joka vihaa ylikaiken juurikin tuommosia lapseni ikäisiä paitsi lastani tämä koira näyttää rakastavan. He ovat todellisia kaveruksia.
Soutelun kaipuu oli jo viime vuonna, sitä sain hetken tehdä, mutta vain todetakseni, että rakas soutukumppani olisi korjauksen tarpeessa. Ehkäpä ensi vuonna. Kyllä naapuri ehdotti heidän venettään mutta se on iso rohjo verrattuna tuohon minun soutukumppaniini.
Eilen kerroin naapurille kuinka olen koittanut saada tänne jos ketä. Lupaavat kyllä tulla, mutta eivät sitten tulekaan. Hän kertoi samaa, että aikanaan pyytelivät ja kutsuivat, monet lupasi tulla mutta eivät sitten tulleet. He totesivat, että turha pyydellä ja kutsua, kun turhaan vieraat lupaavat tulla.
Tiedän eilisestä yhden, joka oli kuskille ehdotellut edes kahville tulemista, mutta kaasujalka oli raskaampi. Olivat VAIN 20 minuutin päässä.
Viime kesänä lupasin yhdelle ihmistaimelle, että hän pääsee seuraavalla kerralla onkimaan kanssani kun vein toisen ihmistaimen sillä kerralla onkimaan. Ei sekään lupaus toteudu, ja siihen olen ihan syytön. Lupaus on kyllä voimassa.
Päässäni soi yhdet sanat menneeltä talvelta:" Nyt me ei päästä teidän mökille enää." Näihin sanoihin totesin: "Älähän nyt."
No sanojen sanoja varmaan tiesi sanoessaan jo asian. Harmi, hänen veljelleen olen sen onkireissun velkaa.
