Tämäkin vuosi on jo kohta mennyt neljä kuukautta. Mielessä on ollut tänne kirjoittaa mutta aina se on vaan jäänyt, on ollut aina jotain muuta tähdellistä ja tärkeempää mukamas, mutta NYT!
Vuosi alkoi meillä aika rankoissa tunnelmissa.
Erottiin hetkellisesti paria päivää ennen vuoden vaihdetta ja parin viikon aikana tuli mietittyä elämää sekä taaksepäin että eteenpäin. Tähän soppaan oman lusikkansa työnsi yksi ihminen, jonka mukaan kodin energiat oli nyt kohdillaan kun avokas oli muuttanut pois. Totesin tuolloin kommentin luettuani, että tämä henkilö osasi tehdä samaisen virheen kuin yksi entinen ystäväni. Tämä elämä on minun kuljettava ja ne virheet tehtävä. Arvostelijat voivat pysyä minun puolestani poissa.
Loppujen lopuksi saatiin asiat puhuttua ja palattua yhteen.
Tammikuun puolen välin aikoihin auto päätti jättää mut tielle ja varsinkin mukavasti kun olin menossa silmälääkäriin kontrollitarkastukseen. Ehdin kuitenkin ja auto jäi toisen kunnan puolelle odottamaan hinuria. Silmälääkärin tuomio oli helpottava: ei tarvita leikkausta, tulehdus hyvin parantunut, laita tippoja vielä ja sitten vuoden päästä kontrolliin. Eli ei tätä elämää ilman erilaisia lääkäreitä eletä. Panikoin aika paljon tuota silmänleikkausta mutta en enää.
Helmikuun alkupäivinä sai taas suru-uutisia kuulla. Suvun vanhin oli kuollut päivää myöhemmin kuin kaksoissiskonsa kymmenisen vuotta sitten. Näin ne siis vaan identtisissä kaksosissa menee. Kuolema ei ollut kuitenkaan mitenkään yllätys enää, hän itse oli antanut itselleen luvan lähteä pois.
Hautajaiset pidettiin hyvin pienen saattajajoukon kesken, vainajan pyynnöstä. Vainajan pyynnöstä myös minun tyttöni oli hautajaisissa paikalla, ns. kunniavieraana.
Helmikuussa oli myös aikaa hieman koruilla ja teinkin kolmelle hyvälle ystävälle ystävänpäiväksi kortin mukaan kirjanmerkit. Pienet yksityiskohtia myöten, kelle tuli teepannu, kelle kukkasilla koristeltu.
Ystävänpäivänä tämä äiti pääsi ottamaan irtioton arjen pyörteistä ja suuntasin rakkaan ystävän kanssa katsomaan Juha Tapiota vanhaan opinahjoon. Siellä sitten samalla kuunnellessa kyti idea kunnon irtiotosta.
Jumbon citymarketissa oli ystävänpäivän aikaan myynnissä hauskoja omenoita. Yksi mieskin niitä katseli ja osti.
Maaliskuun alussa otin sijaiskalenterin välityksellä vastaan töitä. Vitsailin ystävälleni ja töissä, että tulin vaan tienaamaan bilerahat myöhemmin tapahtuvaan Juha Tapion Tulisuudelma keikalle. Miten kävikään? No, olen edelleen sillä tiellä. Neljän päivän keikan jälkeen minulle tarjottiin samaiseen ryhmään sairauslomasijaisuutta ja edelleen sairauslomasijaisuus jatkuu. Tai noh, katsotaan maanantaina. Olen menossa kyllä tekemään sulkuvuoron, mutta onko taas kaksi viikkoa töitä vai vaan tuo yksi päivä. Toivoisin, että saisin vielä neljä viikkoa töitä, jotta ansiosidonnaisehtoviikot täyttyisi ja nousisin Kelan päivärahalta liiton rahoille. Viihdyn tuolla hyvin, mutta harmittaa ettei siellä ole minulle eikä kenellekään muullekaan sijaiselle syksyllä töitä. Tilanne tietenkin voi muuttua.
Maaliskuussa ahkeroimme napakelkan porukoitten lähellä sijaitsevan lammelle. Napakelkkahan on ollut siellä jo muutamia talvia, mutta nyt oli aika uusia ja tästä tuli asuinalueen oma projektijuttu. Päästiin ilmaisjakelulehteenkin.
Talkoiden jälkeen mentiinkin juhlimaan 6-vuotiasta.
Maaliskuun puolen välin tietämissä sitten se toinen irtiotto arjesta. Ja se jos mikä sai taas kaipauksen tämän äidin mieleen syttymään. Kun asiasta sitten mainitsin kotosalla, sain siunauksen mennä. Noh, jos nuo irtiotot on tuommosia, että koko viikonloppu menee koomassa niin kiitos, mutta ei kiitos, ainakaan usein. Jos vielä yhden tai kaksi kertaa tänä vuonna? Hauskaa ainakin oli, sitä myös todistaa instagramiin lisätyt kuvat ja ne hästäkit, jotka meni väärin.
Palmusunnuntaina ei menty virpomaan vaikka lapsi olisi intopiukeena kerrankin mennyt. Katsotaan sitä taas ensi vuonna. Minähän ne vitsat saisin koristella kuitenkin. Ja nyt en vaan jaksanut.
Huhtikuussa eli tässä kuussa oli yksi viikonloppu täynnä tohinaa.
Lapsimessuilla käytiin. Itse lapsimessut oli aika pettymys, mutta kotiutin Mehujehun kojusta taas uuden jehun, pinkin, meille. Superliitolta varsinaisjäsen sai hienon lahjan kun ilmiantautui. Kannattaa siis olla jäsen. Modelexpon puolella vanhat tutut Star Wars hahmot ja nehän sai meidän tyttöön vauhtia. Kaikkia olisi pitänyt päästä kättelemään ja halailemaan. Mutta hienoja olivat ne legoista kootut talot, kaupungin osat jne. Niitä olisi kyllä jaksanut katsella. Tyttö olisi jaksanut katsella junien menoa vaikka loppupäivän. Eläinystäväni puoli oli totaalinen pettymys. Alue oli vaivanen yläkerros ja siliteltäviä kissoja kun etsimme, ei niitä ollut kuin pari hassua. Voitin kuitenkin jossakin eläinruokamyyntipisteessä kissalle lelun. Koiralle sai ison Finnlaysonin tassupyyhkeen yksi meidän seurueemme jäsen.
Seuraavana päivänä vietimme 5-vuotissynttäreitä My Little Pony-teemalla.
Käytiin myös hautausmaalla ja aika masentava näky siellä oli. Onneksi tuo näky kyllä korjataan.
Ensi viikolla onkin sitten vappu. Suunnitelmissa oli lähteä mökillä käymään, mutta se hieman siirtyy. Minä jo unelmoin mökin rauhasta ja siellä odottavasta leikkimökin siivouksesta. Senkin pienen mökin tuunaus jatkuu, sainhan ison kassillisen skyrrahkan kansia. =)
