Kirjat ja elokuvat antavat hetkellisesti pakotien todellisuudesta. Itse otin eilen pakotien ja lainasin hehkutetun ja joissakin piireissä jopa paheksutun elokuvan Fifty shades of grey.
Minulla ei kyseiseen elokuvaan ollut minkäänlaista otetta muuta kuin se, että teatteriesityksissä todella suosittu, ainakin naisten keskuudessa. Elokuvan edetessä tuli tajuttua, miten oma elämä on hmm... tylsä. Elokuvan loputtua mieleeni tuli ainoa huuto: "ei, tämä ei saa päättyä näin. Minun on saatava tietää, miten tämä tarina jatkuu. Tämä ei saa olla vain yhden elokuvan juttu." Vuoteessa jo ollessa mieleen tuli ajatus, että on vain pakko saada tietää, olisiko tämä elokuva tehty kirjan pohjalta ja jos näin on, löytyisikö kirja ja jopa jatko-osat kirjastosta.
Näin on ennenkin käynyt. Ekaksi katson elokuvan ja kun elokuva jää kesken, on kirjat pakko lainata ja lukea vaikka olisi elokuvasta tekeillä jatko-osa. Tämä sai alkunsa Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjasta televisiossa. Tuli katsottua koko sarja ja luettua kaikki Lehtolaisen kirjoittamat Kallio-kirjat että myös ne muut kirjat. Tuli ostettua myös itselle Kallio-televisiosarja. Kertaakaan en ole oston jälkeen tuota sarjaa katsonut. Turhaan siis pölyttymässä hyllyssä. Televisiosarja oli hyvin näytelty ja tehty. Kirjatkin veivät mukanaan lukiessa vaikka toista kierrosta lukien en tee.
Toinen televisiosarja, joka sai lukemaan myös ilmestyneet kirjat on Nymfit. Ekaksi katsoin sarjan ja sitten luin ilmestyneet kirjat. Sarjaa katsoessa kritisoin mielessäni suurimmaksi osaksi huonosti valittuja näyttelijöitä. Kolme pääosan esittäjää eivät vaan yksinkertaisesti osanneet näytellä. Kirjassa puhuttiin ruusunpunaisista hiuksista niin tällä yhdellä nymfiä näyttelevällä olikin vain oranssinpunaiset hiukset. Olisi oikeasti voinut vaikka sitten käyttää peruukkia jos ei tahtonut värjätä. Ja muutenkin jäykkää meininkiä näyttelijöiltä. Toivottavasti toista kautta ei edes ajatella tästä sarjasta tehdä. Kirjat on tässä osin parempia kuin itse televisiosarja. Mutta en lue näitä kirjoja toistamiseen.
Nälkäpeli-elokuvat lainasin kirjastosta teinien osastolta tuohon Matkijanärhi osa 1 elokuvaan asti. Ilkeästi viimeinen elokuva jäikin kesken ja lopputapahtumat jäi mieltä karhentamaan. Kirjastoon siis oli mentävä ja siellä teinien hyllyjen välissä hain kaikki Nälkäpeli-sarjan kirjat tarkoituksena lukea alusta alkaen ennen viimeistä kirjaa eli Matkijanärheä. Voin todeta kun en ole vielä Matkijanärhi osa 2-elokuvaa nähnyt, että sekä elokuvat että kirjat on mukaansa tempaavia. Vaikka tiedän, miten tämä elokuvasaaga loppuu, odotan mielenkiinnolla viimeisen elokuvan näkemistä. Vaikka scifi elokuvana/kirjana on minulle hyvinkin tuntematon kategoria, tässä on yksi elokuva/kirja-sarja, joka on vain pakko nähdä ja lukea. Kohtausten puuttumisia en huomannut missään vaiheessa. Kirjoja en kyllä uudestaan lukisi, ne on kertaluettuja.
Oma lukunsa on sitten Harry Potter-kirjat. Aikoinaan taistelin niitä vastaan kynsin ja hampain. Ystävä suositteli ja maanitteli ja minä sanoin etten lue. En halua olla massaa. Harryn suosio vaan kasvoi, kirjoja taisi olla jo kolme ilmestynyt ja elokuviakin taisi jo ne kaksi olla kun minä annoin periksi. En muista luinko eka kirjan vai katsoinko ensimmäisen elokuvan, mutta se oli sen jälkeen menoa. Jo julkaistujen kirjojen hankintaa ja niiden lukemista. Julkaistujen elokuvien hankinta ja katsominen. Aina kun uusi kirja ilmestyi, olin minäkin samaisen päivän aikana hankkinut kirjan itselleni. En sentäs mummotaktiikalla ja kahvaa lämmittäen mutta aika ajoissa, aamupäivän aikana jos ei töissä ollut.
Potter-kirjat että elokuvat on tullut katsottua/luettua ainakin sen kolme kertaa, kirjat on tainnut mennä jo viisi kertaa. Aina uudella lukukerralla hoksaa jotain uutta. Ja kun oli koko kirjasarja lukenut kerran läpi ja aloitti alusta, sai heti uudenlaisen näkemyksen tapahtumiin kun tiesi, miten tapahtuma vaikuttaisi tulevaisuudessa. Ehkä taas ensi kesänä tulee luettua nuo kirjat taas.
Nämä Potter elokuvat on todella taidokkaasti näytelty, mutta loppua kohti loppunäytökset ovat lösähtäneet vaikka kirjoissa ne ovatkin jännittäviä ja hohdokkaita. Neljännen elokuvan loppukohtaus on aika mitätön, mutta niin se on kirjassakin.
Mutta on yksi elokuva- ja kirjasarja, josta en ole kuin elokuvat katsonut. Ei kutkuttanut saada tietää, miten seuraavassa elokuvassa tapahtuu kun tiesi, että sen voi lainata kirjastosta teinien osastolta. Ei jäänyt kaipaus mieleen viimeisen elokuvan lopussa, että miten tästä nämä jatkaa? Ehei. Ja elokuvat on todella hyvin näytelty, ei ole kohtia, jossa olisi tylsää. Elokuva- ja kirjasarja on Twilight.
Voisiko sanoa, että tasapeli?
Ja arvatkaa minne huomenna menen kahvaa lämmittämään? Kirjastoon! Menen ja lainaan nuo Fifty shades of grey:n kaksi seuraavaa kirjaa. Minähän en jaksa odottaa seuraavaa elokuvaa, joka ehkä seuraavana vuonna ilmestyy. Minä haluan tietää, miten tuo tarina päättyy. Ja ehkäpä huomata lisää, mitä omasta elämästä puuttuu ja huomata ettei sitä tule koskaan enää saamaan.
