sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kirjat vastaan elokuva

Kirjat ja elokuvat antavat hetkellisesti pakotien todellisuudesta. Itse otin eilen pakotien ja lainasin hehkutetun ja joissakin piireissä jopa paheksutun elokuvan Fifty shades of grey.
 
Minulla ei kyseiseen elokuvaan ollut minkäänlaista otetta muuta kuin se, että teatteriesityksissä todella suosittu, ainakin naisten keskuudessa. Elokuvan edetessä tuli tajuttua, miten oma elämä on hmm... tylsä. Elokuvan loputtua mieleeni tuli ainoa huuto: "ei, tämä ei saa päättyä näin. Minun on saatava tietää, miten tämä tarina jatkuu. Tämä ei saa olla vain yhden elokuvan juttu." Vuoteessa jo ollessa mieleen tuli ajatus, että on vain pakko saada tietää, olisiko tämä elokuva tehty kirjan pohjalta ja jos näin on, löytyisikö kirja ja jopa jatko-osat kirjastosta.
 
 
Näin on ennenkin käynyt. Ekaksi katson elokuvan ja kun elokuva jää kesken, on kirjat pakko lainata ja lukea vaikka olisi elokuvasta tekeillä jatko-osa. Tämä sai alkunsa Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjasta televisiossa. Tuli katsottua koko sarja ja luettua kaikki Lehtolaisen kirjoittamat Kallio-kirjat että myös ne muut kirjat. Tuli ostettua myös itselle Kallio-televisiosarja. Kertaakaan en ole oston jälkeen tuota sarjaa katsonut. Turhaan siis pölyttymässä hyllyssä. Televisiosarja oli hyvin näytelty ja tehty. Kirjatkin veivät mukanaan lukiessa vaikka toista kierrosta lukien en tee.
 
Toinen televisiosarja, joka sai lukemaan myös ilmestyneet kirjat on Nymfit. Ekaksi katsoin sarjan ja sitten luin ilmestyneet kirjat. Sarjaa katsoessa kritisoin mielessäni suurimmaksi osaksi huonosti valittuja näyttelijöitä. Kolme pääosan esittäjää eivät vaan yksinkertaisesti osanneet näytellä. Kirjassa puhuttiin ruusunpunaisista hiuksista niin tällä yhdellä nymfiä näyttelevällä olikin vain oranssinpunaiset hiukset. Olisi oikeasti voinut vaikka sitten käyttää peruukkia jos ei tahtonut värjätä. Ja muutenkin jäykkää meininkiä näyttelijöiltä. Toivottavasti toista kautta ei edes ajatella tästä sarjasta tehdä. Kirjat on tässä osin parempia kuin itse televisiosarja. Mutta en lue näitä kirjoja toistamiseen.
 
Nälkäpeli-elokuvat lainasin kirjastosta teinien osastolta tuohon Matkijanärhi osa 1 elokuvaan asti. Ilkeästi viimeinen elokuva jäikin kesken ja lopputapahtumat jäi mieltä karhentamaan. Kirjastoon siis oli mentävä ja siellä teinien hyllyjen välissä hain kaikki Nälkäpeli-sarjan kirjat tarkoituksena lukea alusta alkaen ennen viimeistä kirjaa eli Matkijanärheä. Voin todeta kun en ole vielä Matkijanärhi osa 2-elokuvaa nähnyt, että sekä elokuvat että kirjat on mukaansa tempaavia. Vaikka tiedän, miten tämä elokuvasaaga loppuu, odotan mielenkiinnolla viimeisen elokuvan näkemistä. Vaikka scifi elokuvana/kirjana on minulle hyvinkin tuntematon kategoria, tässä on yksi elokuva/kirja-sarja, joka on vain pakko nähdä ja lukea. Kohtausten puuttumisia en huomannut missään vaiheessa. Kirjoja en kyllä uudestaan lukisi, ne on kertaluettuja.
 
Oma lukunsa on sitten Harry Potter-kirjat. Aikoinaan taistelin niitä vastaan kynsin ja hampain. Ystävä suositteli ja maanitteli ja minä sanoin etten lue. En halua olla massaa. Harryn suosio vaan kasvoi, kirjoja taisi olla jo kolme ilmestynyt ja elokuviakin taisi jo ne kaksi olla kun minä annoin periksi. En muista luinko eka kirjan vai katsoinko ensimmäisen elokuvan, mutta se oli sen jälkeen menoa. Jo julkaistujen kirjojen hankintaa ja niiden lukemista. Julkaistujen elokuvien hankinta ja katsominen. Aina kun uusi kirja ilmestyi, olin minäkin samaisen päivän aikana hankkinut kirjan itselleni. En sentäs mummotaktiikalla ja kahvaa lämmittäen mutta aika ajoissa, aamupäivän aikana jos ei töissä ollut.
Potter-kirjat että elokuvat on tullut katsottua/luettua ainakin sen kolme kertaa, kirjat on tainnut mennä jo viisi kertaa. Aina uudella lukukerralla hoksaa jotain uutta. Ja kun oli koko kirjasarja lukenut kerran läpi ja aloitti alusta, sai heti uudenlaisen näkemyksen tapahtumiin kun tiesi, miten tapahtuma vaikuttaisi tulevaisuudessa. Ehkä taas ensi kesänä tulee luettua nuo kirjat taas.
Nämä Potter elokuvat on todella taidokkaasti näytelty, mutta loppua kohti loppunäytökset ovat lösähtäneet vaikka kirjoissa ne ovatkin jännittäviä ja hohdokkaita. Neljännen elokuvan loppukohtaus on aika mitätön, mutta niin se on kirjassakin.
 
Mutta on yksi elokuva- ja kirjasarja, josta en ole kuin elokuvat katsonut. Ei kutkuttanut saada tietää, miten seuraavassa elokuvassa tapahtuu kun tiesi, että sen voi lainata kirjastosta teinien osastolta. Ei jäänyt kaipaus mieleen viimeisen elokuvan lopussa, että miten tästä nämä jatkaa? Ehei. Ja elokuvat on todella hyvin näytelty, ei ole kohtia, jossa olisi tylsää. Elokuva- ja kirjasarja on Twilight.
 
Voisiko sanoa, että tasapeli?
 
Ja arvatkaa minne huomenna menen kahvaa lämmittämään? Kirjastoon! Menen ja lainaan nuo Fifty shades of grey:n kaksi seuraavaa kirjaa. Minähän en jaksa odottaa seuraavaa elokuvaa, joka ehkä seuraavana vuonna ilmestyy. Minä haluan tietää, miten tuo tarina päättyy. Ja ehkäpä huomata lisää, mitä omasta elämästä puuttuu ja huomata ettei sitä tule koskaan enää saamaan.
 
 
 


maanantai 14. joulukuuta 2015

Miksi jouluna?

Eilen siis mtv3-kanavalta tuli Joulu mielelle-konsertti. Hyväntekeväisyyttä perätään ja minun mielestä oikeaan osoitteeseen rahat menevät.
 
 
MUTTA
 
 
ihmettelen, miksi ne joulukorttirahojen lahjoitus ilmoitetaan Facebookissa? Eilen seinälleni ilmestyi yhden ihmisen ilmoitus, että korttirahat menivät tuonne. Tänään oli sitten seuraava ilmoitus. Tuleeko huomenna sitten kolmas?
 
 
Tai miksi lahjoitetaan AINA näin jouluna? Eikö sitä voisi lahjoittaa vaikka kesälomarahoista jonkin summan? Rahaa tarvitaan joka päivä ympäri vuoden, ei ainoastaan jouluna tai kun on Elämä lapselle-konsertti.
 
 
MIKSI
aina lahjoitetaan vain kun on joku hyväntekeväisyyskonsertti muistuttamassa?
 
MIKSI?

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Mepä ollaan, ootteko te?

Sisältää ihan hillittömästi tuote-esittelyä.
 
Niin, ootteko jo tutustuneet maailman yhteen ehkä parhaimmista keksinnöistä?
Eli MEHUJEHUUN??? Suomalaiseen desingniin?
 
Mepä ollaan. Eikä vaihdeta!
 
Minä ja lapseni tutustuttiin tähän huippu keksintöön vuoden 2012 lapsimessuilla. Silloin ostin yhden ainoan, Latkun. Ajattelin, että lapsi on juurikin siinä iässä kun opettelee mehupurkista juomaan ja ainahan sitä puristaa. Käytössä tämä Latku estikin mehujen päälle puristelun ja pillikin löytyi helposti pillipidikkeen ansiosta.
Seuraavana vuonna 2013 lapsimessuilla hankin sitten Latkun ja Litkun. Mehujehu oli tullut jäädäkseen meidän perheeseen. Litku pääsi mökille.
Ei siinä tarvitse ainoastaan mehua olla, saa olla maitoa tai smootieta, mitä vain. Ja jos juoma jää kesken, jehussa on klipsu, jolla saa telineen kiinni. Ja itse jehun myötä ei lapsen tarvitse juoda tosiaankaan mehua loppuun vaan se kulkee hyvin jehun ansiosta melkeinpä vaikka kassissa. Kokeilkaapa! Ei tule sotkua. Tietysti silloin tulee jos purkki pääsee heittämään voltteja.


Ainoa huono puoli onkin ylemmässä kuvassa näkyvä juttu. Pidemmät mehupurkit eivät oikein mahdu telineeseen ja pillikin menee alaspäin.
 
Kolmannet lapsimessut meidän perheelle tulivat vuonna 2014 ja taas olin Mehujehun myyntikojun luona. Tällä kertaa ostinkin kummipojalle jehun. Siellä perheessä on hankittu lisää jehuja tämän vuoden alkupuolella ryhmätilauksella. Kummipoikani oli ensimmäinen, jolla oli mehujehu.
 
Tänä vuonna lapsimessuilla huomasin taas ajautuvani Mehujehun myyntikojulle ja mietinkin, ostaisinko uudet kaksi eli Ketkun (kelta-musta) ja Letkun (sininen). Mutta jätin ne kuitenkin, eiköhän meillä jo olevat riittäisi.
 
Mutta jäi kuin jäikin harmittamaan, etten hankkinut kun lapsi juo mielellään pillimehunsa mehujehusta vaikka osaakin jo olla puristamatta.
 
Kesällä käytiin Suomenlinnassa ja Latkun pakkasin mukaan. Kun ei oikein taskuja ollut saatavilla niin laitoinpa puhelimen hetkeksi Latkuun. Jos siis ei ole mehupurkkia niin hienosti toimii myös kännykkätelineenä väliaikaisesti, varsinkin rattaiden selkänojassa.
Kuvasta kiitos retkiseurueen jäsenelle.
 
Tällä hetkellä Latku oleilee autossa ja huomaa Latkun ulkonäöstä, miten rakastettu se on.
 
Mistä näitä saa? No täältä; Mehujehulta. Tuolta löytyy moneen makuun jehuja. Jos ei halua kuvalla, voi tilata kuvattoman. Monia värejä. Menkää tutustumaan. Samalta sivulta löytyy myös 1-5 vuotiaille (ja lapsenmielisille) mehujehu-peli, se on ilmainen. Minä en valitettavasti tuota peliä voinut ladata kun on tuo Windows puhelin.
 
Muistinko jo mainita? Mehujehu on HUIPPU!!! Sano EI mehusotkulle. Sano EI vaikeudelle säilyttää vajaita pillimehuja. Ratkaisu on Mehujehu!
 
Meidän perheen suosikki.
 
Ja niin, meidän mehujehu perhe kasvoi tässä syksyn alussa Ketkulla ja Letkulla.  Uudet mehujehut ovat päässeet käyttöön heti kun ne vaan kotiutui. Taidan olla ensikin lapsimessuilla mehujehun kojulla katsomassa, olisiko uutta kuvallista myynnissä ja jos on täytyy yhdelle antaa meiltä rakastava koti. Mehujehu on vaan niin kätevä.
 
Kiitos Mehujehulle yhteistyöstä.
 
Mehujehu  muuten löytyy Facebookista (tykkää, minäkin tykkään) että instagramista (seuraa, minäkin seuraan).
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Vanha kirjoitus ystävyydestä

Facebook on alkanut ilmoitella vanhoja "muistoja", joita voi sitten halutessaan jakaa uudestaan omalla seinällään. Tänään jaoin lapsesta suloisen videon ja jatkoin muistojen selaamista kun silmiin osui tasan siis 6 vuotta sitten kirjoittama kirjoitus:
 
Joskus olen lukenut jostain hyvän runon, jossa puhuttiin uusien ystävien löytämisestä. Samaisessa runossa muistutettiin myös ettei vanhoja saisi unohtaa vaikka uusia löytäisikin. Tätä olen pitänyt hyvänä viisautena ja totena. Miksi unohtaa vanhat hyvät ystävät vaikka löytäisin uusia? Ainakin minun kalenteriini mahtuu sekä uusien että vanhojen ystävien tapaaminen.

Nuorempana menetin yhden ystävän aika rankalla tavalla. Hän teki sellaista minulle, jota en voi edelleenkään antaa anteeksi. Silloin se hieman sattui, mutta ajattelin ettei hän sittenkään ystäväni ollutkaan, ystäväthän eivät satuta tahallaan toista!


Ajattelin myös, että kaikki ns. aikuisiällä solmitut ystävyyssuhteet tulee kestämään samanlaisena kuin ne ovat alkaneetkin. Hieman tottakai suhde muuttuu muttei niin pahasti. Olin TAAS väärässä.

Olen koittanut omalta osaltani pitää ystävyyssuhdetta yllä, mutta en minäkään kaikkea yksin jaksa. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin siihen, että olen menettänyt taas kerran ystävän, ei ole runon viisaus mennyt ainakaan menetetyn ystävän muistiin. Moni sanoi, että älä sinä lopeta ystävyyttä, mutta sitä on vaikea hoitaa jos toinen ei omalta osalta hoida ystävyyttä. En jaksa enää.


Anna anteeksi, entinen ystäväni, minä en jaksa enää hoitaa yksipuolista ystävyyttämme."


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Energiaa vaikka maratonille

Tällä hetkellä tietyllä alalla töiden tekijöitä on tarjolla paljon, niin myös minun alalla ja se näkyy tosiaankin vaikeutena saada sijaisuuksia saati sitten ihan vaki työtä.
Tarpeeksi kauan kun hakemuksia laittoi päädyin taas laittamaan sijaiskalenteriin päivät, jolloin olisin saatavilla keikoille. Hetihän se puhelin alkoi äännellä ja kova kilpailu töistä alkoi. Jätin yhden kahden päivän sijaisuuden roikkumaan ja päätin hieman miettiä sitä ennen kuin vastaisin viestiin. Jos sijaisuus menisi ohi, niin ei vielä hirveästi harmittaisi.
 
Maanantaina sitten soi puhelin. Ensimmäiseen en ehtinyt vastaamaan kun juuri puhuin puhelua ja vaikka lopetin, niin soittaja lopetti. Tunnistin numeron ja mietin ettei taida soittaa uudestaan. Siis hei hei työt taas.
 
Uudestaan tuo puhelin sitten soi parin tunnin päästä samaisesta numerosta ja ensimmäinen kysymys soittajalta oli: "et taida muistaa?" Oi, kyllä minä muistan! Soittaja oli yksi ihanimmista ja reiluimmista johtajista, mitä minulla on ollut ja hän kertoi että olisi työtä tarjolla pariksi kuukaudeksi. OI KIITOS KIITOS!!!!
 
Puhelin jälkeen energiaa olisi ollut vaikka maratonille lähteä. Kyllä se niin on, että joskus sitä kotooltakin "haetaan" töihin. No en lähtenyt maratonia juoksemaan, sen sijaan menin siivoamaan kirppispöydän ja keräämään auringonkukkia.
Jokunen aika sitten kerroin ääneen kun en ole koskaan saanut työstäni palautetta itse johtajilta ja noita johtajia on minun työhistoriaan kuulunut yksi jos toinen. Varajohtajilta olen saanut positiivista että myös negatiivista, mutta tuo negatiivisuus ei johtunut koskaan itse työnteosta vaan pärstäkertoimestani. Miten sitten muuttaa työntekoa tai olla muuttamatta jos ei saa minkäänmoista palautetta?
 
Mutta voin sanoa, että tuo maanantainen puhelu antoi positiivista palautetta. Miksi tämä johtaja muuten soittaisi juuri minulle monen vuoden jälkeen jos olisin ihan pa**a työntekijä?
 
Tänään on muuten vuorossa treffit ompelukoneen kanssa.
Ja ensi viikolla aloitetaan työt. JIPII!!!
Niin, ei sitä energiaa vaikka maratonille ollut enää eilen eikä tänäänkään. =)
 


perjantai 25. syyskuuta 2015

Olipa kerran perjantai

Olipa kerran yksi perjantai.
Se perjantai oli alkujaan hyvin hiljainen.
Ei kuulunut lentokoneiden ääniä taivaalta.
Ihan kuin lentokoneita ei olisi ollenkaan taivaalla.
Ei kuulunut junien ääniä,
nekin kun kuului päivittäisiin ääniin.
Ei, nekin taisi olla vielä nukkumassa vaikka oli jo aamupäivä.
Juna-asemalle mentäessä kaksi yksinäistä pyörää siellä odotteli omistajaansa.
Ei ollut muut pyöräkaverit tulleet,
oliko nekin vielä nukkumassa?
 


 
Olipa kerran perjantai,
jolloin Suomi hiljeni pitkäksi aikaa...


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kirpputori Karamelli

Luin netin syövereistä tässä kesän aikana surullisen asian:
yksi minun lempi kirpputoreista lopettaa toimintansa.
 
Monesti saa etsiä valoisaa ja siistiä kirpputoria, sellaisia ei ainakaan ole Femmatori Tuusulassa eikä kyllä hirveästi pisteitä saa Oliver Keravalla, kesäisin Oliver on kamalan kuuma.
 
Mutta,
Keravallehan aukesi keväällä uusi kirpputori Karamelli.
 
Ja tämä on noussut lempi kirpputorikseni.
Karamelli on ihanan valoisa, siisti ja ennen kaikkea henkilökunta on aivan ihanaa toisiin kirpputoreihin verrattuna.
 
 
Karamellin lastenleikkipaikka on kassan ja ulko-oven vieressä. Tästä minä ainakin pidän, koska monesti olen huomannut näiden paikkojen olevan jossain erillisessä huoneessa, kulman takana tai jonkin muun näköesteen takana. Tähän leikkipaikkaan näkee hyvin kulkiessa rivistöjä.
Kirpputori Karamellin varausjärjestelmän löytää modernisti kirppisvaraus.fi-osoitteesta. Kirjauduttuaan sivuille voi parin klikkauksen jälkeen tarkistaa myyntipöydän sen hetkisen myynnin (jos siis on myyntipöytä), varata myyntipöydän ja maksaa sen ja jopa naputella valmiiksi myyntilappuset ja tulostuttaa ne sitten Karamellissa. Modernia kirppiskäytäntöä on myös viivakoodilappuset. Vanhoilla lapuilla voit seuraavalla kerralla myydä tavaroita ja rahat kilahtaa sinulle.
 
Keväällä minulla oli jo myyntipöytä Karamellissa on myynti oli iloinen yllätys. Yhden ainoan omatekemän kuolaliinan jouduin "lahjoittamaan" tuolloin pitkäkyntiselle.  Nyt taas koitan päästä vanhoista, mutta todella hyväkuntoisista lapselta jääneistä vaatteista eroon ja pöytä on siis tällä hetkellä Karamellissa syyskuun loppuun asti. Tähän mennessä olen joutunut taas kerran "lahjoittamaan" pitkäkyntiselle yhdet vauvan housut, mutta totesin että on saanut tehdä pitempään hommia, että on saanut ne housut sieltä bodyn sisältä. Harmittaa nämä pitkäkyntiset. Toivon että tämä "lahjoittelu" jää tähän.
 


tiistai 22. syyskuuta 2015

Huvin vuoksi

Kerava herää mukavasti aina eloon kun on jonkinmoiset markkinat kyseessä. Ja syksy aloitetaan valkosipulifestareilla, joissa tänä vuonna ei tullut käytyä, mutta jatkoa aina tulee eli syyskuun alussa sirkusmarkkinat.
 
Sirkusmarkkinoille on vaan pakko päästä tunnelman takia. Vuosi vuodelta minun mielestä markkinoiden tarjonta on muuttunut enemmän ruokamarkkinoiksi, vanhoja kunnon helppoheikkejä ei ole enää markkinoilla. Minä muistan ne karkkikassit kun taas ystäväni muistaa paperikassit. Karkkikassien myyjät pistettiin pannaan päiväyksien takia mutta mihin on nämä paperitavaraa sisältävän kassin helppoheikki hävinnyt? Häneltä olisi vihko poikineen ostettu talven varalle.
 
Tämän syksyn sirkusmarkkinoilla oli myös "sivu" menopaikka meinaan Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa oli esillä näyttely "Huvin vuoksi" -suurenmoiset Sariolat.
 
Näyttely käytiin katsomassa juurikin sirkusmarkkinaviikonloppuna kun sisäänpääsy oli ilmainen. Muutenhan Sinkkaan pääsee ilmaiseksi joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai.
 
Näyttely on mielenkiintoinen. Yhteen huoneeseen kun meni, sieltä poistui hieman pahoinvoivana pois. Se huone jääköön salaisuudeksi, jotain jännitystä siis jos haluaa näyttelyyn mennä.













 
Näyttelyssä pääsee myös Pepita-norsun selkään kiipeämään, painoraja tuolle on 80kg. Kyllä Pepita-norsupatsaasta otin kuvia, mutta kuvissa jokaisessa löytyy kasvot joita en valitettavasti julkaise täällä.
 
Minulle muistoja tuova tivolin juliste. Ehkäpä myös rakkain juliste.
 
Huvin vuoksi näyttely on 15.11.2015 asti Sinkassa esillä.
 
 
 

tiistai 15. syyskuuta 2015

VIHDOINKIN!!!

Se on päättynyt!
Vihdoinkin!
Tai noh, kylpyhuoneen osalta se on loppu, slut, over vai miten se menikään.
 
Viime maanantaina lähdin viemään lasta hoitoon ja näin hissin ikkunasta, että nyt on suihkuverhokaari tullut ja niitä asennetaan. Aamupäivällä soikin ovikello ja remppamies sanoi tulleensa asentamaan kaarta. Totesin VIHDOINKIN! =D
 
 

Viikko 14 siis alkoi kun tuo tanko tuli. Kokonaisuudessa siis seitsemän viikon remontti kestikin 13 viikkoa ja 1 päivän kylpyhuoneen osalta.
 
Vielä odotamme pattereihin termostaatteja. Ne piti asentaa viime viikolla mutta erinäisistä syistä niitä ei tultu asentamaan. Jospa tällä viikolla?
 
Lopuksi parit kuvat valmiista ja minun mielestä kauniista kylpyhuoneesta:




torstai 10. syyskuuta 2015

Porvoon ostosten yö

Hassua, täälläkin eli siis Porvoossa olen monesti käynyt mutta yleensä vain läpikulkumatkalla. Ekan kerran Porvoossa kävin ala-asteen luokkaretkellä Brunbergin tehtailla. Sitten on vaan tullut harrastettua tuota läpiajoa.
 
Nyt sitten lähdettiin katsomaan minkälaista on ostosten yössä.
Osuimme sopivasti vanhan kaupungin osan vilinään ja raatihuoneentorille kun Peppi Pitkätossu alkoi laulamaan. Seurueen pienimmät jäivät katsomaan kun minä ja seurueen toinen kauniimpi osapuoli suuntasimme Hommaksen taloon, joka oli museo. Kahdessa kerroksessa tämä oli.
 
Sieltä sitten päädyimme Brunbergin myymälään ja kyllähän sieltä aina irtoaa jotain.
 
Porvoon paahtimolle kahville ja ei suklaa-chili kahvi maistunut sille mille luvattiin. Pettymys. Matka jatkui ja kun matkan varrelle osui Skafferi puoti niin sinne sisälle. Ah, nyt sain ostettua kauan haaveilemaani Kusmi teetä.
 
Autoille mentäessä käytiin vielä Porvoon VPK:n pihalla katsomassa paloautoja. Sisälläkin piipahdettiin.
 
Hauskaa oli. Kerrankin erilainen perjantai-ilta.
 


 


 
PS. Tuo keltainen Kusmi tee on aivan taivaallista niin kuin tuo vaaleanpunainen LOVE teekin. Muita makuja ei vielä olla ehditty maistaa.