Kaupunkilainen kaupungissa

Ei kyllä yhtään tuntunut siltä, että olisin kaupunkilainen kaupungissa vaikka asunkin kaupungissa. Mutta kuinka ollakaan tuo tämän maan pääkaupunki oli se minun eilinen kohde.
Junaan hyppäsi ja jo parin minuutin kuluttua huomasin kuinka maisemat vilisee ohi. Tuntui hassulta istua näinkin nopeassa junassa kun olen tottunut istumaan sellaisessa junassa, joka koluaa ne joka ikisen aseman, joita vain matkalla löytyy. Se vasta on oikeasti tylsää; juna ehtii juuri kiihdyttää ja samantein iskee sitten jarrut jo. Huoh!
Perillä tuli tunne, että minut on jätetty yksin. Treffikaveria ei näkynyt, ei kuulunut. Soitto ja saan tietää, että hän jo ravintolassa. Juu hyvä että oot siellä, mut mä en osaa sinne. Ja päälle nauroin, että koita kestää mä oon maalainen kaupungissa ja kyllä, olen tässäkin kaupungissa asunut jonkin aikaa. Opastus puhelimessa ja löysin paikan päälle
Ruoka oli hyvää, mutta ranskalaiset aika nopeaan ehti jäähtyä. En olisi jättänyt edes viittä senttiä tippiä, jos semmoinen olisi tapana. Kuviakaan en tajunnut ottaa. Tai ruoka-annos kuva olisi ollut aika aneeminen. Olisin kyllä tykännyt syödä rauhassa ja kerrankin nauttien niin mitä tekee muut, syövät kuin viimistä päivää. Minä olin viimeinen, joka lopetti syömisen. Nykyisin osaan arvostaa todella paljon lämmintä ruokaa että rauhassa syömistä. Ennen se ei tullut mieleen.
Jälkiruoka oli taivaallista mansikkajuustokakkua ja älyttömän makeaa vaniljajäätelöä. Eipä siitäkään tullut kuvia otettua.
Ensi kerralla toivoisin hiukan toisenlaista ruokailupaikkaa näille tapaamisille kun ei oikein juurikaan pystynyt juttelemaan kun muiden asiakkaiden puhe ja itse taustamusiikki oli kovalla. Pienenä paikkana ihana mutta liian pieni. Tuntui että jouduin koko ajan miettimään, missä kyynärpääni seikkailee ettei se ole vierustoverin silmässä.
Tuolta mentiin sitten mirriä katsomaan ja hyvä paikka. Sai juteltua hyvin, ei taustamusiikki niin lujalla. Minulle tämä paikka oli ehkäpä noin 10-15 minuutin visiitin paikka kun jo ryntäsin junalle. Ja taas sain kuulla, että maalainen kaupungissa kun kysyin, mihispäin pitää mennä, että pääsee junille.
Ensi viikolla onkin sitten seuraava kaupunkireissu tiedossa, kun on nuo lapsimessut. Ehkäpä minä odotan enemmän nyt sitten kuitenkin sitä kädentaito messujen puolta. Olisi myös kiva päästä petexpoakin katsomaan mutta voi olla, että taas jää. Liian paljon, liian paljon ihania kissoja...