Tämän blogin alku on ollut aika vaikeaa. Luomisen tuskaa ainakin jos nettiselaimilta kysytään. Aloitin luomisen internet explorerilla; ilmoittaa virheestä, koodi se siellä vilahteli ja se siitä. Seuraavaksi mozilla ja sama juttu. Heitin jo ajatuksen blogista sinne, mihin päivä tai oikeastaan tuo aurinko ei paista. Ole sitten!
Mutta kun se ajatus ei poistunut. Se kasvoi, samalla tavalla kuin turhautuminen kasvaa joutuessaan odottamaan. Lopulta viimeinen mahdollisuus: google crome. Ja tadaa, täällä minä nyt sitten naputtelen.
Kasvakoon tämä blogi samalla tavalla kuin kevään ensi kukkaset, niin sitten kun ne lumet eivät tule enää pilaamaan kevään tuloa niin kuin nyt!
Masentavaa liikkua loskan keskellä. Täysin masentavaa. Iloitsin jo montakin viikkoa tulevasta keväästä, siitä kuinka on paljon helpompi kulkea kun ei tarvitse jalkoihin laittaa painavia talvikenkiä. No minähän menen lenkkareilla. Uhoan tuolle rännälle ettei se kauan täällä pysty olemaan. Kohta aurinko taas paistaa lämpimästi ja voi kuulla mustarastaan ihastuttavan laulun, joka nyt valitettavasti on hetkeksi loppunut. Vielä toissa iltana kuului laulu vaikka lunta tuprusikin isoina nenäliinoina taivaalta alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!