Kirpputori Karamelli

Luin netin syövereistä tässä kesän aikana surullisen asian:

yksi minun lempi kirpputoreista lopettaa toimintansa.

 

Monesti saa etsiä valoisaa ja siistiä kirpputoria, sellaisia ei ainakaan ole Femmatori Tuusulassa eikä kyllä hirveästi pisteitä saa Oliver Keravalla, kesäisin Oliver on kamalan kuuma.

 

Mutta,

Keravallehan aukesi keväällä uusi kirpputori Karamelli.

 

Ja tämä on noussut lempi kirpputorikseni.

Karamelli on ihanan valoisa, siisti ja ennen kaikkea henkilökunta on aivan ihanaa toisiin kirpputoreihin verrattuna.

 

 

Karamellin lastenleikkipaikka on kassan ja ulko-oven vieressä. Tästä minä ainakin pidän, koska monesti olen huomannut näiden paikkojen olevan jossain erillisessä huoneessa, kulman takana tai jonkin muun näköesteen takana. Tähän leikkipaikkaan näkee hyvin kulkiessa rivistöjä.

Kirpputori Karamellin varausjärjestelmän löytää modernisti kirppisvaraus.fi-osoitteesta. Kirjauduttuaan sivuille voi parin klikkauksen jälkeen tarkistaa myyntipöydän sen hetkisen myynnin (jos siis on myyntipöytä), varata myyntipöydän ja maksaa sen ja jopa naputella valmiiksi myyntilappuset ja tulostuttaa ne sitten Karamellissa. Modernia kirppiskäytäntöä on myös viivakoodilappuset. Vanhoilla lapuilla voit seuraavalla kerralla myydä tavaroita ja rahat kilahtaa sinulle.

 

Keväällä minulla oli jo myyntipöytä Karamellissa on myynti oli iloinen yllätys. Yhden ainoan omatekemän kuolaliinan jouduin "lahjoittamaan" tuolloin pitkäkyntiselle.  Nyt taas koitan päästä vanhoista, mutta todella hyväkuntoisista lapselta jääneistä vaatteista eroon ja pöytä on siis tällä hetkellä Karamellissa syyskuun loppuun asti. Tähän mennessä olen joutunut taas kerran "lahjoittamaan" pitkäkyntiselle yhdet vauvan housut, mutta totesin että on saanut tehdä pitempään hommia, että on saanut ne housut sieltä bodyn sisältä. Harmittaa nämä pitkäkyntiset. Toivon että tämä "lahjoittelu" jää tähän.

 



Huvin vuoksi

Kerava herää mukavasti aina eloon kun on jonkinmoiset markkinat kyseessä. Ja syksy aloitetaan valkosipulifestareilla, joissa tänä vuonna ei tullut käytyä, mutta jatkoa aina tulee eli syyskuun alussa sirkusmarkkinat.

 

Sirkusmarkkinoille on vaan pakko päästä tunnelman takia. Vuosi vuodelta minun mielestä markkinoiden tarjonta on muuttunut enemmän ruokamarkkinoiksi, vanhoja kunnon helppoheikkejä ei ole enää markkinoilla. Minä muistan ne karkkikassit kun taas ystäväni muistaa paperikassit. Karkkikassien myyjät pistettiin pannaan päiväyksien takia mutta mihin on nämä paperitavaraa sisältävän kassin helppoheikki hävinnyt? Häneltä olisi vihko poikineen ostettu talven varalle.

 

Tämän syksyn sirkusmarkkinoilla oli myös "sivu" menopaikka meinaan Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa oli esillä näyttely "Huvin vuoksi" -suurenmoiset Sariolat.

 

Näyttely käytiin katsomassa juurikin sirkusmarkkinaviikonloppuna kun sisäänpääsy oli ilmainen. Muutenhan Sinkkaan pääsee ilmaiseksi joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai.

 

Näyttely on mielenkiintoinen. Yhteen huoneeseen kun meni, sieltä poistui hieman pahoinvoivana pois. Se huone jääköön salaisuudeksi, jotain jännitystä siis jos haluaa näyttelyyn mennä.

 

Näyttelyssä pääsee myös Pepita-norsun selkään kiipeämään, painoraja tuolle on 80kg. Kyllä Pepita-norsupatsaasta otin kuvia, mutta kuvissa jokaisessa löytyy kasvot joita en valitettavasti julkaise täällä.

 

Minulle muistoja tuova tivolin juliste. Ehkäpä myös rakkain juliste.

 

Huvin vuoksi näyttely on 15.11.2015 asti Sinkassa esillä.

 

 

 

VIHDOINKIN!!!

Se on päättynyt!

Vihdoinkin!

Tai noh, kylpyhuoneen osalta se on loppu, slut, over vai miten se menikään.

 

Viime maanantaina lähdin viemään lasta hoitoon ja näin hissin ikkunasta, että nyt on suihkuverhokaari tullut ja niitä asennetaan. Aamupäivällä soikin ovikello ja remppamies sanoi tulleensa asentamaan kaarta. Totesin VIHDOINKIN! =D

 

 

Viikko 14 siis alkoi kun tuo tanko tuli. Kokonaisuudessa siis seitsemän viikon remontti kestikin 13 viikkoa ja 1 päivän kylpyhuoneen osalta.

 

Vielä odotamme pattereihin termostaatteja. Ne piti asentaa viime viikolla mutta erinäisistä syistä niitä ei tultu asentamaan. Jospa tällä viikolla?

 

Lopuksi parit kuvat valmiista ja minun mielestä kauniista kylpyhuoneesta:





Porvoon ostosten yö

Hassua, täälläkin eli siis Porvoossa olen monesti käynyt mutta yleensä vain läpikulkumatkalla. Ekan kerran Porvoossa kävin ala-asteen luokkaretkellä Brunbergin tehtailla. Sitten on vaan tullut harrastettua tuota läpiajoa.

 

Nyt sitten lähdettiin katsomaan minkälaista on ostosten yössä.

Osuimme sopivasti vanhan kaupungin osan vilinään ja raatihuoneentorille kun Peppi Pitkätossu alkoi laulamaan. Seurueen pienimmät jäivät katsomaan kun minä ja seurueen toinen kauniimpi osapuoli suuntasimme Hommaksen taloon, joka oli museo. Kahdessa kerroksessa tämä oli.

 

Sieltä sitten päädyimme Brunbergin myymälään ja kyllähän sieltä aina irtoaa jotain.

 

Porvoon paahtimolle kahville ja ei suklaa-chili kahvi maistunut sille mille luvattiin. Pettymys. Matka jatkui ja kun matkan varrelle osui Skafferi puoti niin sinne sisälle. Ah, nyt sain ostettua kauan haaveilemaani Kusmi teetä.

 

Autoille mentäessä käytiin vielä Porvoon VPK:n pihalla katsomassa paloautoja. Sisälläkin piipahdettiin.

 

Hauskaa oli. Kerrankin erilainen perjantai-ilta.

 

 

 

PS. Tuo keltainen Kusmi tee on aivan taivaallista niin kuin tuo vaaleanpunainen LOVE teekin. Muita makuja ei vielä olla ehditty maistaa.



Ruoka, oi mikä ihana tekosyy mennä jääkaapille

Kesällä tuskailin ruokia keksiessä. Miksi tuommoiselle lapselle pitääkin se kaksi lämmintä ruokaa tarjota päivässä? Miksei päiväkoti voisi alkaa jo, jolloin helpottaisi tuo keksiminen?

Ah mikä autuus, kun tosiaan se päiväkoti sitten alkoi.

Mutta mutta... lapsi sattuu vaan olemaan ronkeli ruuan suhteen. Mutta meille aikuisille kyllä maistuu vähän erikoisemmatkin.

 

Saanko esitellä, meidän aikuisten yksi lemppari ruoka Italialaiset frikadellit.

Suomeksi tämä ruoka on siis lihapullia tomaattikastikkeessa spagetin kera. Lihapullat kypsennetään alusta alkaen tomaattikastikkeessa. Tämä ei ole mikään pikaruoka, meneehän tuon kastikkeen tekemiseen ja lihapullien kypsymiseen reilu puoli tuntia aikaa.

Mutta niin herkkua...

 

 

 

Tässä menneenä aikana keksin kun käytiin hellareilla kääntymässä, että mitäpä jos sitä tekisi itse kaalikääryleitä. Olen joskus vuosituhannen vaihteessa tehnyt ekan ja silloin viimeisen kerran kääryleitä todeten että olipas vaikeaa tehdä.

Nyt tuumasta toimeen ja ohjetta hakemaan.

Kaupan kautta vielä ja ohjetta lukien ja tehden sain tehtyä ihan hyvän näköisiä kääryleitä. Ensi kerralla muistan vaan, että suolaa tarvitsee paljon enemmän kun mitä ohjeessa lukee. Tai sitten kaivelen jonkun toisen ohjeen.

Ihan ok makusia siis mutta ei vedä vertoja kaupan kääryleille.

Palapaistiakin tein mutta se maistui aivan karjalanpaistille, joten totesin, ettei tuotakaan ruokaa tarvitse tehdä vaan nimen takia. Tekee suoraan vaan sitten sen karjalanpaistin. Palapaistista en ottanut kuvaa ja eipä siinä mitään kuvaamista oliskaan ollu.



Suomenlinna

Viimeksi olen Suomenlinnassa käynyt joskus 1990-luvun loppu puolella. Silloin jo ihastuin tähän aika karuunkin saareen Helsingin edustalla.

 

 

Nyt oli aika sitten päästä taas tätä karua saarta katsomaan.

 

 

Suomenlinnan lautalla mennessä itse saareen bongattiin joku loistoristeilijä satamasta.

 

Tunnelit oli lapsille hauskoja paikkoja.

 

Kuivatelakkaakin katseltiin tovi ihmetellen.

 

Matka jatkui aika paahteisessa säässä. Uimaan olisi tietenkin tehnyt mieli, mutta kiitos "lämpimän" kesäsään, ei meri kylmine vesineen yhtään kiinnostanut.

 

 

Ehdimme katsomaan kuinka risteilyalus menee hyvinkin kapeasta salmesta ilman sen kummempaa vaikeutta. Se on hienoa kun sen osaa. Ei tuutannut laivan kapteeni meille katsojille, pettymys.

Käveltiin Siljan mentyä katsomaan Kuninkaanporttia eli juurikin tätä kapeaa salmea. Kyllä se kapealta näytti ja kyllä siinä saa kieli keskellä suuta olla kun tuollaista isoa purtiloa siitä ohjaa läpi.

 

 

Lopuksi vielä hienoa kenkätaidetta Suomenlinnan malliin. Päivä oli hauska ja uudestaan pitää päästä.